Ennen en yhtään pitänyt matkustelusta julkisilla, vaan halusin aina jonkun tutun kyydillä, mutta nykyään se on oikeastaan kivaa. Saa istua rauhassa yksikseen ja kuunnella musiikkia. Ei tarvitse jutella kenenkään kanssa jos ei huvita.
Minulla oli hetken aikaa oma auto, mikä oli helppoa, koska pääsi lähtemään koska huvittaa. Ei tarvinnut miettiä juna tai bussi aikatauluja, mutta se tuli paljon kalliimmaksi kuin junat.
Nytkin minulle jää enemmän rahaa kulkea useammin, kun ei ole enää bensasyöppöä.
Olen nykyään kotona YKSIN ehkä päivän tai maksimissaan neljä. Tänäkin viikonloppuna tulin poikaystäväni luota Torstaina ja lähdin heti Perjantaina äitini luokse. On jotenkin kummallista olla yksikseen, kun on tottunut siihen että toinen on vieressä, ja se että tämä uusi suhde on etäsuhde, tekee kaikesta jotenkin vielä vaikeampaa, kun ei aina nää silloin kuin itse haluaisi. Aina tarvitsee miettiä raha-asiat, että pääsee rakkaansa luokse, mutta onneksi hän hakee kouluun tänne Tampereelle, joten ehkä kohta ei tarvitse enää matkustella.
Pari vuotta sitten olin myös sitä mieltä, että minähän et etäsuhteeseen ala, koska ne eivät ystävieni mukaan kestä, enkä halunnut pettyä, mutta nyt vaikka tämä on etäsuhde tavallaan, se ei haittaa, koska juuri se, että olemme aina toistemme luona sen viikon tai pari kerrallaan, ja erossa sen hetken. Ikävä kyllä kerkiää tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti